Ruotsia opiskellessani törmäsin sellaiseen sanaan kuin!
Äntligen! Vihdoinkin!
Ja tuli mieleen, että ehkäpä Änimlingistä voi vetää siihenkin jonkun alluusion, kunhan ei marise loputtomasti siitä että onko siinä nyt tarpeeksi samoja kirjaimia;
Äntligen, Änimling,
vihdoinkin, jokin vetää henkeä. Tai ymmämmyymmärtää.
Ja sitten opin sellaisen sanan kuin älskling; rakas, kulta, kultanen. Älskling, niin kuin joku keveä ääni, ehkä lehti.
Pii! Puu pii, puupii älskling, kukittelee.
Juu. Hyvää yötä.
P.S.
Onko ruotissa näin paljon ling-sanoja? Miksi en ole ennen lukenut
ruotsia? Olen tyhmä! Mutta ei kai siinä, mitäs se haittaa, nytpäs
opettelen sitten. Ruotsi on kyllä omituinen kieli, siis, taikatemppukin
on "trollkonst". Kuulostaa kauhean söpöltä! Kuvittelen jonkun
punalakkisen hiippelipiippelin heiluttelemassa hyväntahtoisesti liian
isoa taikasauvaa.
En myöskään pääse yli sanasta "tolfte", kahdestoista. Tolfte on
mun mielestä ihan selvästi joku muumihahmo. Joku vähän paksu ja outo, ja söpö. Tolfte! Tallero!
